Kuten monille muille, kaikki alkoi Starmanista tai ehkä suomenkieleisestä Muukalainen -versiosta, jonka Fredi vaivoin sai laulettua. Minun toiveeni ja pelkoni oli nähdä oikea UFO ja jotenkin helpotti tuo  "would like to come and meet us, but he thinks he'd blow our minds" -ajatus.  Suomi-käännökset yrittivät tuoda suurta maailmaa lähemmäksi pientä Kekkosslovakiaa, joka melkein kurkki rautaesiipun takana.

Kuunnelkaa ja  ymmärtäkää miksi Radio Luxemburg oli niin kaukana...rätisevien yhteyksin päässä. Kuitenkin minua häiritsee likaa mahdollinen huumeaine ja tajunnanlaajennusfixaatio, mikä tämän ajan biiseissä on joskus liaan lähellä.

Life on Marsista en päässyt koskaan perille. Se helpottaa kun wikipediasta käy selville että kyseessä on pitkä evoluutio Bowien käännöksestä Comme de H'abitudesta joka on taas Charles Aznavourin biisi mistä tuli My Way. Laulun jonka Sex Pistols teurasti ensimmäisenä mutta ei viimeisenä. Tuskin tiesivät he Life on Marsin ja My wayn yhteyksistä, ja tuskin välittivätkään.

David Bowien suurimmat hitit ovat tuleet vuosien aikana tutuksi. Vaikka ihailin tätä Marsista saapunuttta ihmeolentoa ja androgyynin pukeutumisen mestaria, ymmärrän vasta nyt täysi-ikäisenä mitä sanat ehkä vihjailevat. Nyt kun ole kuunnellut Davidin tuotantoa, ihailen häntä yhä, vaikka taso on vaihtelevaa ja hitit suurimpia kohokohtia.

Jokatapauksessa Bowiella on aina tyyliä. Heroes!